Suurpeto susiKeskiviikko 12.11.2014 klo 9.58 Kuumaa keskustelua on käyty suurpedoista, erityisesti susista. Osallistuin itsekin taannoin yhteen työpajaan, joka liittyi susikantoihin alueellamme. Niitä on, niistä on ollut ongelmia ja ratkaisuista on hyvinkin erinäköisiä mielipiteitä. Jostain kumman syystä sain osakseni jonkinlaista susiensuojelijan leimaa. Ei, ei, ei, minä en tämänkään asian suhteen sekaannu minkäänlaiseen kiihkoiluun, olen ainoastaan realisti. Minun mielestäni ei ole realismia ajaa aluetta jonkinlaiseksi susivapaaksivyöhykkeeksi. Sen sijaan pitää pyrkiä tilanteeseen, jossa lupabyrokratiaa saadaan karsittua ja voidaan paikallisesti, hyvinkin nopeasti, saada lupa ongelmayksilöiden poistoon. Joissain asioissa voi, ja pitää, olla jääräpäinen sekä ehdoton, mutta joitain asioita saadaan järkeistettyä kompromisseilla. Mikäli saamme luottamuksen omaan harkintakykyymme viranomaisten puolelta, on saavutettavissa tiettyjä etuja, juurikin mm. kantojen hoidon suhteen. Susikantojen keinotekoiseen kasvattamiseen suhtaudun kielteisesti. Meillä on jo nyt pihapiireihin hakeutuvia ongelmayksilöitä, sekä koirasusia, jotka tulisi poistaa välittömästi. Susien luontaiseen käytökseen ei kuulu hakeutuminen ihmisen elinpiiriin, vaikka se helppo saalis lammaslaumasta tms. saattaa houkuttaa. Erilaiset suunnitelmat esimerkiksi siirtoistuksista ovat järjettömiä. Lisäksi tutkimusten, tai toimien, rahoittaminen maaseudunkehittämisrahoista ei ole mielekästä, sille rahalle on muutakin käyttöä. Mikäli ministeriö haluaa rahaa tutkimusprojekteihin, on sen myös osoitettava se omana kustannuskohtanaan, ilman että se vaikuttaa muuhun maaseudun rahoitukseen. Tämänkin asian tiimoille löytyy omat " vihreänsä ", joilla, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, kontaktipinta luontoon ja maaseutuun on hyvin olematon. Yhtä asiaa kuitenkin arvostan. Monet näistä henkilöistä seisovat selkä suorana omien arvojensa takana, vaikka jo lähtökohtaisesti monessa tilanteessa tiedetään ettei tukea ole tulossa mistään suunnasta. Uskalletaan silti nousta ylös ja kertoa oma mielipiteensä, vaikka vastaanotto on yleensä murskaava. En voi väittää olevani juuri mistään samaa mieltä näiden hyvinkin vihertävien kiihkoilijoiden kanssa, mutta monella meistä olisi opittavaa siitä, kuinka uskalletaan puolustaa omia näkemyksiään. Susia siis on ja niitä saakin olla. Kannat on vaan hoidettava siten, ettei ne kasva liikaa, tai monessa tapauksessa, ettei ne kasva yhtään. Ongelmayksilöt tulee saada poistaa paikallisesti luvittaen, hyvin nopeasti. Tähän liittyen on mielestäni jo eläinsuojelulain hengen vastaista, jos vaikkapa loukkaantuneen yksilön poistoa ei voida välittömästi tehdä, koska pelätään metsästysrikosta. Metsästysrikoksen tutkinnan ajaksi nimittäin aseet kerätään pois, riippumatta siitä, kuinka epätodennäköiseltä varsinainen rikos näyttää - erittäin suuri epäkohta siis tässäkin. Hiukan siimaa on jo saatu, mikäli maa - ja metsätalousministeri Petteri Orpoon on luottamista. Malttia nyt vain, erityisesti ylilyöntejä on vältettävä, jotta joskus saavutettaisiin tasapaino ja erityisesti maalaisjärki myös suurpetopoliittisiin kokonaisuuksiin. |